Mitä ulkomailla asuminen opetti

17.10.2017

Ulkomailla asumisestani tuli aikaa kesällä tasan viisi vuotta. Viisi vuotta on siis kulunut siitä, kun palasin yhden vuoden jälkeen Lontoosta takaisin Suomeen ja mietin, lähteäkö kesän jälkeen vielä jatkamaan opintoja London Metiin vai ei. Päätin olla jatkamatta. Ulkomailla asuminen oli kokemuksena silmiä avaava ja kokemusrikas, vaikkei se juuri siinä elämänvaiheessa ja iässä ollut minulle pitempiaikainen, pysyvä asia. Vaikka olin silloin vasta 21-vuotias ja näin jälkikäteen ajateltuna aivan lapsi, jäi tuosta vuodesta käteen ja selkärankaan monen monta oppia.

Elämä harvoin on mustavalkoista
Parikymppisellä Katrilla oli ajatuksissaan hyvin paljon teräviä kulmia, joita vuosi ulkomailla onneksi hioi pehmeämmäksi. Asiat eivät ole tosiaankaan ikinä mustavalkoisia, ja se todellinen värien kirjo on valtava. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ulkopuolinen koskaan voi nähdä kaikkia niitä asioita, mitkä vaikuttavat toisen ihmisen elämään ja päätöksiin.


Kielitaito
Ennen Lontooseen muuttoa en ollut mitenkään erityisen vahva englanninkielessä. Kirjoitin lukiossa siitä muistaakseni M:n, ja todistuksessakin taitaa komeilla kasi. Olin kuitenkin katsonut paljon englanninkielisiä sarjoja ilman tekstityksiä jo välivuonna ennen Lontooseen lähtöä, ja muuton jälkeen jokin sitten naksahtikin päässä, ja englanti alkoi luistaa. Myös opettajilta tuli kurssitöistä "perfect grammar" -palautetta, kuten muillekin skandinaaviopiskelijoille, ja vuoden aikana myös sanavarasto laajeni huomattavasti!

Englanti on mulle edelleen tosi rakas kieli, ja käytän sitä edelleen automaattisesti arjessa jonkin verran pitäessäni yhteyttä brittiläisiin opiskelukavereihin ja muuten vaan heittoina, huomaamattani. Juuson kanssa jutellaan kotona välillä englanniksi pitkiäkin keskusteluja, enkä itseasiassa tiedä, että miksi :D Kai me vaan jaetaan se sama rakkaus tuota kieltä kohtaan, matkustetaan ja tykätään katsoa enkkusarjoja ilman teksityksiä, jolloin molemmille tuo kieli on mukava, eikä pelottava asia.

Erilaisuus on rikkaus
Oma tapa ei aina ole se oikea, eikä kukaan ole täydellinen. Jokainen ihminen on erilainen, ja se erilaisuus tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja vahvuuksia. Vuosi opetti paitsi brittikulttuuria, myös Lontoon kansainvälisessä ympäristössä tapoja ympäri maailman, sillä opiskelukavereideni joukossa oli Euroopan kansalaisten lisäksi myös aasialaisia ja jopa jenkkejä. Oli hirvittävän rauhallista elää kaupungissa, jossa niin monissa eri taustoissa kasvaneet ihmiset elävät pääasiallisesti sopusoinnussa keskenään. Itse maahanmuuttajana tunsin oloni tervetulleeksi joukkoon, enkä joutunut koskaan kärsimään esimerkiksi rasismista - tämä tosin oli aikana ennen Brexitiä.

Erilaisuus toki aiheutti myös todella monia hämmentäviä ja ärsyttäviäkin tilanteita, mutta niistä selviää ja myös ne haastavat tilanteet kasvattivat.


Läheiset ihmiset
Kun oli vuoden poissa, ymmärsi viimeistään siinä vaiheessa sen, miten suuri rooli niillä omilla läheisillä on omassa elämässä. Ja ihan päivittäisessä arjessa, kun nähdään ja soitellaan. Lontoossa asuessa kaikilla ei ollut vielä älypuhelimia (ei myöskään mulla), ja yhteydenpito Suomeen päin rajoittui pitkälti niihin aikoihin, kun istui kotona koneen ääressä. Ellei sitten halunnut kasvattaa puhelinlaskuja. Nyt varmasti se olisi jo hyvin erilaista, kuin voisi milloin tahansa heittää Whatsappin kautta nopeasti viestiä, kuvia ja ääniviestejä.

Osa ystävyyssuhteista putosi vuoden aikana myös pois. Sen myötä uskon kuitenkin siihen, että joidenkin suhteiden on tarkoitus olla olemassa vain hetkellisesti, eikä siinä ole mitään väärää. Osa ystävistä on ja pysyi, ja suhde vahvistui vuoden fyysisestä erossaolosta huolimatta. ♥ Ja Lontoosta löysin elämääni myös uusia ystäviä, tottakai!

Rohkeus
Jälkikäteen olen pohtinut sitä rohkeutta, mikä 21-vuotiaasta Katrista löytyi vuonna 2011. Enää mussa ei olisi ihan sitä samaa, mutta toisaalta tässä elämänvaiheessa panoksia ja sitoumuksia on enemmän, kuin kuusi vuotta takaperin. Tällä hetkellä tiedän myös jossain määrin enemmän, mitä tulevaisuudelta ja elämältäni haluan. 21-vuotiaan kulmat ja särmät on siis ajan saatossa vähän pehmentyneet. Kuitenkin aina, kun jokin uusi asia pelottaa ja jännittää, palaan miettimään sitä hetkeä, kun päätin hyväksyä yliopistopaikan ja lähteä ihan extemporena asumaan toiseen maahan. Ja sitä, miten selvisin siitä kaikesta ongelmitta.

Jos siis joku siellä sattuu pohtimaan, uskaltaako lähteä, lähde. Varsinkin, jos sinulla ei ole vielä suuria sitoumuksia tai menetettävää, lähde. Voi olla, ettei se ole sinun juttusi, mutta jos ei paremmasta tiedä, voi jälkikäteen harmittaa ja sitten joutuu jossittelemaan.

Onko lukijoiden joukossa ulkomailla asuneita? Millaisia kokemuksia teillä on ollut, ja minkä opin haluaisitte jakaa muille? :)

Voita liput Kirjamessuille ja Viini & Ruoka -tapahtumaan!

Messukeskuksessa riittää lokakuussa vipinää, kun lähes heti I love me -messujen perään järjestetään Kirjamessut ja Viini & ruoka 2017 -tapahtuma, kaikki saman katon alla. Nyt kun I love me -liput on arvottu yhdelle onnekkaalle (onnea vielä Marulle!), on aika arpoa 2 kpl lippuja seuraaville messuille, kirjoista, viinistä ja ruoasta kiinnostuneiden kesken :)


Osallistu arvontaan kertomalla kommenttiboksissa, mitä kautta seuraat blogia (Bloglovin, Blogit.fi, muu?) sekä ilmoittamalla kommentissa myös sähköpostiosoitteesi. Arvonta sulkeutuu 22.10. klo 23:59!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Messukeskuksen kanssa.

Viikonlopun kuulumisia ja Hulluja päiviä

16.10.2017


Viikonloppu sujahti ohitse ihan vauhdilla, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Osansa tästä teki se, että olin sekä lauantain että sunnuntain töissä. Sunnuntaina Juuso tuli mua kuitenkin töihin vastaan, ja mentiin yhdessä tsekkailemaan 10€-viikkojen tarjontaa ja herkuttelemaan Grande Grillin hamppareilla, nam. Käytiin myös heittämässä viimeinen kiekka tämän vuoden viimeisillä Hullareilla, ostosaldona meikinpohjustusvoide ja tietenkin yksi vesimeloni :D

Hullareilta ei muuten tullut tänä syksynä hirveämmin hamstrailtua mitään. Jotenkin ei enää ole tarvetta sille, mitä ennen tuli noilta ostospäiviltä ostettua - ne Iittalat on jo kerran hankittu, ja niillä pärjää pitkään, kun on valinnut mallit, joihin ei kyllästy. :) Yleensä lähinnä täydennän jotain meikkipussin sisältöjä, ja esimerkiksi tänä vuonna Hullareiden tarjonnassa oli yllärinä mun monivuotinen lempihajuvesi, Lancomen Tresor Midnight Rose, jonka edellinen pullo oli juuri tulossa päätökseensä. Score!


Vanhemmiten mun Hullari-täsmäiskut on alkaneet materian sijaan suuntautua enemmänkin Herkun puolelle. Herkussa tulee erittäin harvoin tehtyä varsinaisia arjen ruokaostoksia, mutta silloin tällöin siellä on kiva käveleksiä etsimässä uusia ideoita, ja niitä uusia ideoita saa myös Hullareilta. Valehtelisin tosin, jos väittäisin, etten olisi käyttänyt "3 kpl/10€" -tarjousta Ben&Jerry's-jädeistä, hehee....


pusero Esprit
housut Zara
laukku Glitter
loaferit Vagabond

Viime viikolla tein myös harvinaisen löydön, nimittäin meikäläiselle istuvat kangashousut! Mainitsin niistä jo edellisessä postauksessa, enkä vieläkään voi uskoa asiaa todeksi. Noiden pituus olisi normaalille ihmiselle luultavasti joku capri, mutta meikäläiselle ihan perfect - lahkeet on kuvissa vielä vähän käärittynä, kun halusin vielä säiden salliessa vilautella nilkkoja. Tekisi mieli rynnätä hakemaan nämä useammassa värissä, mutta taidan hetken katsella, millaiseksi materiaali käytössä muuntautuu, alkaako polvet pussittaa ja niin edelleen. Vielä kun löytäisin yhtä kivasti istuvat farkut, joskus tämän elämän aikana.